Luin tätä kirjaa viime kesästä lähtien. Taisin kirjoittaa jossain vaiheessa, että tätä lukiessa pitää aineiden olla paljon vahvempia kuin Burana 600. En tiedä mitä tuo otsikkokaan tarkoittaa. Muistelen lukeneeni arvostelun tästä kirjasta Helsingin Sanomista, mutta en löytänyt hesarin sivuilta sitä, voi olla että muistan väärin. Kirjan takakannessa muuten sanotaan, että "punaisen yön kaupungit ei ole ainoastaan Burroughsin paras teos, vaan hänen koko upean tuotantonsa looginen ja kypsä huipentuma". Looginen? Kypsä? Huipentuma? Paras? Miten tämän nyt sanoisi nätisti. Tämä oli ihan kauhean typerä kirja. Eilen illalla, tai yöllä oikeastaan luin tätä viimeiset 40 sivua. En tajunut puoliakaan. Enkä ymmärrä mikä vimma Boroughsilla on hirttämiseen ja alastomiin poikiin ja yleensä vielä niin, että nämä kaksi pakkomiellettä esiintyy yhtä aikaa. Voin tunnustaa, että en tajunnut tästä kirjasta mitään, enkä halua tätä lukea enää koskaan toistamiseen. Ja jos joku outo sielu haluaa ostaa tämän minulta niin please do, sähköpostiosoite löytyy tältä sivulta hieman alempaa toisen jutun yhteydessä.
William S. Borroughs: Punaisen yön kaupungit. Sammakko 2007.