lauantai, 10. tammikuu 2009

punahousuinen jyrsijä muuttaa uuteen kotiin

Vuodatus.net on ollut hyvä koti. Mutta nyt on tullut aika muuttaa toiseen paikkaan. Syitä on kaksi: Vuodatus net on myyty Alma medialle, ja alma median kyseenalaiset ja lainvastaiset tavat kohdella sanomalehti Lapin Kansan työntekijäänsä Johanna Korhosta tässä taannoin syksyllä on sellainen syy, että en voi kannattaa sellaista yhtiötä, enkä sellaista toimintaa, enkä näin ollen voi tukea tai käyttää moisen yhtiön tuotteita. Toinen syy on se, että vuodatus.netissä on jatkuvasti ongelmia. Sivu päivittyy oudosti, sivun laatikot ja arkistot katoavat ja laskuri häviää. Ehkä uudessa paikassa tekniikka toimii.
Punahousuisen oravan voi tavata tästä eteenpäin osoitteessa
http://punahousuinenorava.blogit.fi/

keskiviikko, 31. joulukuu 2008

Kaikki ei ole kohdallaan

Usein aamuisin mietin, että onko tässä hommassa pienintäkään järjen hiventä. Pilkkopimeässä aamussa jäänkiiltävälle asfaltille ajelemaan töihin, henkensä kaupalla fillaroimaan, tekemään jotain josta ei nyt niin hirveästi ole kiinnostunut, mutta jota on pakko tehdä vain siksi, että jotain on syötäväkin, ja jossain asuttava. Palkkaorjuus vaikuttaa mielipuoliselta järjestelmältä. Mutta jos ihmisten mielipiteitä kysyy, vastaa hyvin moni, että niin sen pitää ollakin. Ei tule mieleenkään että olisi jotain vaihtoehtoja vallitsevalle järjestelmälle. Tätä ja yhteiskunnan tulevaisuutta pohtii myös Tapani Laustin Tienviittoja tulevaisuuteen.
"Oman aikamme ihmiset tuntevat sisimmässään, että kaikki ei ole elämässä kohdallaan. Niin kutsuttu markkinatalous pitää kuitenkin yhteiskunnallista keskustelua tiukasti otteessaan. Tästä talousjärjestelmästä on tullut oman aikamme suuri uskonto."
Sääli ettei näitä kirjoja lue ne, jotka asioista päättävät. Tai miksipä lukisivat, eliitille nykyinen elämän meno sopii kyllä. Mutta meille kaikille muille: kuinka kauan näin voi jatkaa? Pieni eliitti kerää kaiken hyödyn, ja suurin osa maailman väestöstä selviää miten kuten, jos selviää. Eivätkä ihmiset ole tyytyväisiä. Tämä kirja osuu vieläpä hyvään saumaan. Kun maailmanlaajuinen finanssikriisi ajaa pankkeja ja luottolaitoksia kurimuksiin, valtioitakin. Mutta aina rientää eliitti auttamaan, ja miljoonia, miljardeja löytyy pelastamaan hupenevia sijoituksia ja pörssipelureita. Miljoonia ei löydy kyllä silloin kun tavallinen ihminen on pulassa asuntolainoineen tai ihan vaan selvitäkseen uuteen  päivään. Yhteiskunnassa on tappiot sosialisoitu ja voitot yksityistetty, eikä kukaan kyseenalaista mitään. Mediakin vaikenee. Ovathan nekin pörssiyhtiöitä. "Vaikuttamisen mahdollisuudet heikentyvät nykyisestäänkin, kun globaalit pääomaa omistavat ja rahaa pyörittävät eliitit irtautuvat maakohtaisista kytkennöistään. Kansainvälisesti toimivat suuryhtiöt ovat entistäkin vähemmän kiinnostuneita työntekijöittensä sosiaalisesta hyvinvoinnista, saati sitten työpaikkojen pysyvyydestä." Palkkaorjan tehtävä on joustaa. Hiukankin asioita syvemmin pohtivan ihmisen kohtaa ajatus kaiken kestämättömyydestä. Kapitalismi tulee tiensä päähän nykymuodossaan väistämättä. Ympäristö, eikä ihminen kestä vaurauden kasaamista pienelle eliitille. Katainen voi olla brittilehdistön mielestä paras eurooppalainen valtionvarainministeri, mutta Katainen edustaa sitä pientä eliittiä, jonka ideologiaa suuri enemmistö on syystä tai toisesta joutunut noudattamaan. "Tietoisuus toisenlaisen yhteiskunnan, toisenlaisen elämän mahdollisuudesta elää aivan jokapäiväisen elämän pinnan alla. Ihmiset ymmärtävät joko tietoisesti tai vaistomaisesti, että siedettävässä yhteiskunnassa kansalaisten on voitava vaikuttaa mahdollisimman suuressa määrin omaan ja yhteisönsä elämään".
Nykydemokratia on eliitin demokratiaa. Eliitin, joka määrittelee sen mitä demokratia kulloinkin tarkottaa. "Läntisten demokratioiden ihmiset eivät enää luota lukemaansa, näkemäänsä ja kuulemaansa. Enemmän kuin koskaan he asettavat journalismin kyseenalaiseksi, erityisesti internetin avulla. He kysyvät, miksi suurimmasssa osassa uutisista käytetään lähteinä vallankäyttäjiä ja viitekehyksenä heidän etujaan. Miksi niin monet journalistit ovat vallan eivätkä ihmisten asialla?".
Kirja antaa valtavasti pohdittavaa, ja muutamia vaihtoehtojakin, mutta ei nosta mitään ylitse toisen, vaan jättää avoimeksi sen millaiseksi tulevaisuuden yhteiskunta voisi muuttua.
Tapani Lausti: Tienviittoja tulevaisuuteen. Like, 2008.

sunnuntai, 28. joulukuu 2008

Ihmisremora

Luulin, että Saisio olisi tämän kirjavuoden viimeinen. Kirjastossa on useampi varaus, mutta jouluksi niistä ei ehtinyt yksikään. No, sitten piti siis keksiä jotain. Kirjakaapille mars. Olin lainannut Hunter S. Thompsonin rommipäiväkirjat jo aikapäiviä sitten. En vain saanut sitä aloitetuksi. Hunter on niin hullu, että se käy rasittavaksi. Hunter S. Thompson oli 22-vuotias vuonna 1959 kirjoittaessaan Rommipäiväkirjat. Kirja ilmestyi vuonna 1998. Ja hitsi vie, ihan yllätyin itsekin, tämähän oli hyvä kirja. Eikä läheskään aivan niin sekopäinen ja hermoonkäyvä kuin vaikka Pelkoa ja inhoa Las Vegasissa oli.
Juoni lyhykäisyydessään menee näin: Toimittaja Paul Kemp, Hunterin alter ego, matkustaa San Juaniin toimiakseen San Juanin englanninkielisen sanomalehden toimittajana. No, se oli se juoni. Mahtui yhteen lauseeseen. Heh.
"Pääasiassa", sanoin, "olen kyllästynyt olemaan surkimus - ihmisremora." Nauraa hörähdin. "Tiedätkö mikä remora on?"
Hän pudisti päätään.
"Ne ovat kaloja, joilla on pienet imukupit mahassaan", sanoin. "Ne kiinnittyvät niillä haihin - kun hai syö aterian, remora syö sen ruuantähteet".
Hunter S. Thompson: Rommipäiväkirja. Sammakko, 2007.

sunnuntai, 7. joulukuu 2008

Kohtuuttomuus

Pirkko Saisio kirjoittaa järkälemäisiä kirjoja. Saision Kohtuuttomuus oli Finlandia ehdokkaanakin. Ei ehkä kuitenkaan järkälemäisyytensä ansiosta. Voiton nappasi tänä vuonna Sofi Oksanen. Oksasen Puhdistus on käsitelty tässä blogissa jo aiemmin. Finlandia meni tänä vuonna ihan oikeaan osoitteeseen, viime vuosi oli lievä pettymys, mutta se tuli nyt korjattua sitäkin paremmaksi.Tämä Saision Kohtuuttomuus on uuden kustannusyhtiö  Siltalan ensimmäinen teos. Aika hienosti Siltala aloittaa. Oikeastaan en tiedä miksi ihmeessä tätä blogia kirjoitan, koska yhtään kirjaa en haluaisi mitenkään arvostella. Arvostelu on jokaisen lukijan tehtävä ihan itse. Jostakin tykkää ja jostakin sitten taas ei. Hermostuin alkumetreillä tähän Saisioon, ja ehdin jo huokailla, että pikku editointi ei taas olisi ollut yhtään pahasta. No joo, hieno teoshan tästä kehkeytyi. Kyllä minä tätä kaikille suosittelisin, hyvän romaanin ystäville, nykykirjallisuuden ystäville, realisteille.
"Tutkija on tänä päivänä (meillä, minun maassani) ihminen, joka käyttää omaa aikaansa ja minun rahojani puuhastellakseen sellaisten asioiden parissa, jotka ympäristölle (minulle ja muille maksajille) ovat itsestään selviä. Tutkimuksestaan hän kirjoittaa raportin, missä hän toteaa todistetuksi sen, minkä kaikki ovat ennestäänkin tienneet. Niinpä meillä on tutkimuksia siitä, että vähäisen yöunen nukkuneet ovat päivällä väsyneempiä kuin pitkän yön nukkuneet; että siivooja saa nuorempana nivelkulumia kuin kauppaneuvoksetar, tai että putkimiestä tarvitaan enemmän kuin humanistitutkijaa."
Heheh. Terveiset työpaikalle!
Pirkko Saisio: Kohtuuttomuus. Siltala, 2008.

lauantai, 22. marraskuu 2008

Muutoksen siemenet

Kesän englanninkielinen muuttui marraskuun englanninkieliseksi. Tämän scifi -kokoelman löysin sattumoisin Voima lehden verkkosivujen kautta, siellä on tästä arvostelukin, klikkaa tästä lukemaan se kokonaisuudessaan. 9 lyhyttä tarinaa tulevaisuuden maailmasta. Yksikään kirjailijoista ei ollut aikaisemmin tuttu, yhdeksästä kirjailijasta vain yksi on nainen. Ja, olematta puolueellinen kuitenkaan, Nigerialaisen Nnedi Okorafor-Mbachun kuvaus ihmisten elämästä pienessä kylässä öljyntuottajamaassa ja öljy-yhtiön alaisuudessa on kauhea, mutta upea tarina. Mutta liian lyhyt, mitä tästä Spider the artist tarinasta olisikaan saanut, jos tämä olisi kokopitkä romaani eikä lyhyt novelli. Hieno tarina. (Voima lehdessä tämä sama on ilmaistu ah niin paljon hienommin: "Nnedi Okorafor-Mbachun Spider the Artist on surullinen kuvaus Nigerin jokisuiston elämästä ja resurssi-imperialismin raakuudesta, mutta sen ytimessä on toiseuden rajojen ylittäminen ja unelma rauhasta."). Drinking problem oli myös upea kertomus ekopullosta, ja Endosymbiont ihmisen ja koneen sulautumisesta. Hyviä tarinoita paljon. Hyvä kokoelma. Ja taas terveiset mystiselle suomentajalle, että tässä olisi yksi hyvä ehdokas käännettäväksi suomen kielelle.
John Joseph Adams (Ed.): Seed of change. Prime Books, 2008.