Olen joutunut seuraamaan läheltä nykyistä käytyä energiakeskustelua. Ja jotenkin sotkeentunut mukaankin. Meidän lähelle rakennetaan turvevoimalaa, ja turve on joissakin piireissä koettu  mm. vaihdoehdoksi ydinvoimalle. Jyväskylän vihreitäkin vaivaa sama näköalattomuus, on vain kaksi vaihtoehtoa ja kumpikin huonoja, joko turve tai ydinvoima. Vihreät eivät lainkaan tuo täällä esille sitä seikkaa, että  energiaa voisi säästääkin, tai että ihmisille voisi tarjota vaihtoehtoina uusia tapoja tuottaa energiaa mm. aurinkopaneeleilla tai lämpöpumpuilla, mutta vihreiden näköalattomuus johtunee siitä, että he ovat jo niin osa tätä establishmenttia, että eivät enää näe vaihtoehtoja. Ydinvoima ja ydinaseet ovat veljekset. Siksipä ydinvoimaa pitäisi vähentää, ei lisätä. Suomi toimii tällä hetkellä päinvastoin. Suomesta on tulossa ydinvoiman pioneerimaa, ja kansalaisista koekaniineja, tänne tehdään maailmaan suurin reaktori, jonkinnäköinen prototyyppi, josta kukaan ei varmaksi osaa sanoa vielä yhtään mitään miten se tulee toimimaan. Tämä johdanto sen vuoksi, että Risto Isomäen kirja kertoo ydinaseista, ydinvoimasta ja maailman hallitsevimman maan vainoharhaisuudesta. Jos joku on vaarallinen yhdistelmä, niin vainoharha ja ydinase. Sarasvatin hiekkaa pääsi ehkä liian aikaisin Finlandia ehdokkaaksi. Jos Litium 6 olisi ehdokkaana nyt, se olisi vahvoilla. Hieno jännäri, älykäs. Risto Isomäki on valtavan älykäs mies, jota kannattaisi kuunnella. Jos Risto olisi syntynyt Yhdysvalloissa, hän olisi guru. Nyt hän on Suomen Al Gore.
Risto Isomäki: Litium 6. Tammi 2007.