Ajattelin ensin, että tässäpä on kirja, jota voin suositella Satu K:lle, alku vaikutti lupaavalta. Mutta ei sittenkään. En tiedä tätä kirjan tarinaa, onko tätä aiemmin suomennettu ja milloin se on ilmestynyt alkuperäisenä. Tarkkaa vuotta, mistä nämä Henry Millerin tarinat kertovat, ei ole mainittu.
Tosin maailma ei vaikuta suuresti muuttuneen. Amerikka ainakaan. Eurooppa on kyllä muuttunut toiseksi Amerikaksi, sama talouden ylivalta mikä Yhdysvalloissa oli jo 40-luvulla on nyt täällä. "Se on maailma, joka on sotkettu hyödyttömillä esineillä, joita miehet ja naiset, tullakseen riistetyiksi ja alennetuiksi, on opetettu pitämään hyödyllisinä. Haaveilijalle, jonka haaveet eivät ole utilitaristisia, ei ole paikkaa tässä maailmassa. Kaikki mikä ei ole ostettavissa ja mitattavissa, oli se sitten asioiden, ideoiden, periaatteiden, unelmien tai toiveiden valtakunnassa, on poissuljettu."
En ymmärrä miksi Eurooppa niin suuresti ihailee Amerikkaa. Noh, piti tästä kirjasta varsinaisesti puhua, eikä alkaa taas paasata kulutusyhteiskuntaa vastaan. Vähän pettymyshän tämä kirja oli, niin pajon puhetta kuvataiteilijoista, kirjailijoista, muusikoista, joita en tunne, joiden nimeä en ole koskaan kuullutkaan. Kun Miller puhuu paikoista, niistä 40-luvun amerikkalaista pikkukaupungeista ja nähtävyyksistä, niin siihen tekstiin uppoutuu mukaan, mutta se kaikki muu, on ihan pelkkää sanoilla pullistelua, yksinpuhelua, joista ilman tietoa Millerin taustasta, tai ko. ajasta, jää kaikki pelkäksi tyhjäksi höpinäksi. Tämä varmaan on ihan omaa sivistymättömyyttä. Ja niin paljon kuin haluaisinkin elää kuten Henry Miller, ja jättää päivätyöni, lakata elämästä kuin orja, niin en silti siihen pysty. Ei ole lahjakkuutta, ei taiteellisuutta, ei uskallusta, eikä rikkaita omaisia, joten antaa olla. "Keskiverto työntekijä, joka on toiminut nuoruusiästä kuin robotti on jokseenkin valmis romukasaan siinä iässä (45 v.)". Sinäpä sen sanoit, Henry Miller. Paskana tässä ollaan jo jokatapauksessa.
Henry Miller: Ilmastoitu painajainen. Sammakko 2007.