Kun olen kerta aloittanut tämän blogin ja horissut jotakin kustakin lukemastani kirjasta, niin kai tätä on pakko jatkaa. Nyt on vuorossa Ruotsin oma Kreetta Onkeli Susanna Alakoski. Jotenkin en voi ihan ymmärtää tästäkään kirjasta noussutta hälyä. Ihan tavallista, hyvin monien ihmisten arkea. Valitettavasti, mutta semmoista se elämä nyt vaan on. Hiukan tässä nyt on semmosta ilmaa, että ruotsalaisista on sitten niin kiva taivastella suomalaissiirtolaisten elämää. Fy fan kun ne ryyppää ja laiminlyö lapsiaan. On se ihan kauheaa, onneksi meillä Ruotsissa ei ole tuollaista elämää. Susanna Alakoski sai Ruotsin oman Finlandian, August-palkinnon. Sillä perusteella ehdotan, että Kreetta Onkelille myönnetään Nobel. Pah.
Susanna Alakoski: Sikalat (svinalängorna). Schidts, 2007.