Muistan väittäneeni, että Tokio ei välitä meistä enää olisi ollut Ray Lorigan ainoa suomennettu teos. Väärin meni. Tokio oli ilmeisesti Lorigan kolmas suomennettu teos, sitä ennen oli Likeltä tullut jo Kameleontti, ja Tammelta Kirkkaalta taivaalta. Viimeksi mainittua en ole lukenut. Mutta Tokio oli hieno kirja. Liken sivuilla sanotaan, että ” Madridilaissyntyinen Ray Loriga (s. 1967) on yksi Espanjan kirjallisuuden uusista äänistä. Häntä on verrattu niin Camus'hun ja Conradiin kuin Bukowskiin, Burroughsiin ja Ballardiinkin. Lorigan teoksia on käännetty useille kielille. Suomeksi on aiemmin ilmestynyt Kirkkaalta taivaalta (Tammi, 1997). Tokio ei välitä meistä enää on Lorigan viides teos. Loriga on kotimaassaan kuuluisuus, kirjailija, jolla on rocktähden karisma ja kulttimaine.” Siis viides suomennettuko teos, vaiko viides teos kaikkiaan? No, mitä väliä. Nyt elokuun ensimmäinen luettu kirja oli kuitenkin Ray Lorigan Mies joka keksi Manhattanin. Espanjankielinen teos on ilmestynyt vuonna 2004. Tämä ei välttämättä näin keskittymisvaikeuksien keskellä kamppailevalle ole paras teos. Tarinat koostuu useista pienistä episodeista, joita tapahtuu eri ihmisille Manhattanilla, eri ajassa. En ihan vertaisi Tokioon tätä kirjaa, Tokio oli oikeasti niin hyvä, että paha siitä on paremmaksi pistääkään. Mutta mestari Ray Loriga on. Mietin usein kirjan suomentajia. Miten vaikeaa on saada suomeksi välittymään se sama tunnelma ja tarkoitus, joka alkuperäiskielellä on esitetty. Ilmeisesti suomentaja Päivi Paappanen on tehnyt hyvää työtä.