"Ystäväni, oli kuin jokin mania olisi yhtäkkiä saanut valtansa tämän hullun ja arvaamattoman maailman - kehitysmania. Kaikki halusivat kehittyä! Kaikki pohtivat, miten kehittyä, mutta heille ei riittänyt Jumalan laki, jonka mukaan ihminen syntyy, kehittyy ja kuolee, vaan he halusivat kehittyä jollain aivan ennennäkemättömällä tavalla, dynaamisesti ja kerralla niin, että kaikki joutuisivat ihmetyksen valtaan."

Haile Selassien Etiopia elää lasikuvun alla omaa elämää, hovi pyörii keisarin ympärillä, täydellisesti vieraantuneena todellisesta elämästä. Näen aina lukemissani kirjoissa yhtäläisyyksiä tämän hetkiseen tilanteeseen, ja niin Suomeakin vaivaa innovaatiokuume ja huippuyliopistohömpötys, hovi pörrää ja pörrää, haluaa oman nimensä jäävän historiaan uudistajana ja hyväntekijänä. Mieluummin tietysti uudistajana. Kapuściński kertoo Haile Selassien avustajien, läheisten ja palvelijoiden suulla tarinan Etiopian keisarista, ja hänen viimeisistä päivistään. Mikä tästä erityisesti mieleen jää, on se suunnaton vieraantuminen ulkopuolisesta elämästä. Mukana koko hovin väki, Etiopian maaseudulla puhkeava nälänhätäkään ei anna aihetta toimenpiteisiin, laiheliinit maalla ovat aina kuolleet säännöllisin väliajoin nälkään, minkä hänen Hyväsydämisyytensä sille voi. Vaikka kapinalliset lopulta hajoittivat hovin, ei Haile Selassie ikinä tajunnut tilannetta, hän luuli olevansa Etiopian keisari viimeiseen asti. Surullista. Ja turhauttavaa. Jälleen niinkuin tässä oikeassa elämässäkin. Sadat ja tuhannet elävät köyhyydessä, hovi tiedostaa kyllä tilanteen, mutta sellaistahan köyhän rahvaan elämä on, miksi se siitä muuttuisi. Nälkiintyneille ja köyhille saa luvan riittää se, että Hänen Hyväntahtoisuutensa, niin meillä kuin muualla, henkilökohtaisesti pitää heidän kohtaloaan tärkeänä. Toivottavasti se ylentää mieltä silloin kun heidän elämässään sattuu jokin onnettomuus tai vastoinkäymiset piinaavat heitä.
"He lähtivät seuraamaan turhia jumalia ja turhanpäiväisiksi tulivat".
Kirjan on suomentanut Tapani Kärkkäinen.
Ryszard Kapuściński: Keisari. Like, 2006.