Lakkasin kuuntelemasta radion lähetyksiä sen jälkeen kun radio mafia lopetettiin. Radio Mafian tilalle tuli jotain lasten ohjelmaa, ja rap musiikkia, ei sitä jaksanut kukaan. Pikapuoliin sen jälkeen täytin  neljäkymmentä ja lakkasin kokonaan kuuntelemasta musiikkia. Rock oli yhtäkkiä kuollut. Se ei merkinnyt mitään. Olen yrittänyt, kuuntelin Tom Robinson Bandia, Clashia, Rolling Stonesia ja Bon Jovia, mutta ainoastaan TRB ja Clash herättivät jotain kaukaisia, haalenneita tunteita. Tämä johdantona siihen kummalliseen ilmiöön, että haalin kirjoja, jotka ovat rockin korvikkeita, sen kadonneen rock´n rollin kirjallisia vastineita. Kaikki Bukowskit, Burroughsit, Millerit, Fantet ja Couplandit, mitäpä ne muuta ovat. Niissä se vielä kaikuu, rock'n roll, sellaisena kuin se joskus oli, yli kaksikymmentä vuotta sitten.

Tuntematon sukupolvi on tämän toukokuun toinen kirja. Ei Douglas Couplandin parhaimmistoa, mutta ihan ok. Vai.. pitäisikö sanoa ihan kiva. Kun tämän lukee, niin kohta ei muista lukeneensa, ei muista mitä tapahtui, kenelle tapahtui. Onkohan sellainen kirja hyvä? No ei ehkä, mutta kun ei se ole huonokaan. Mitähän kummaa on kustantajan päässä pyörinyt kun on tullut vallinneeksi niin kummallisen ulkoasun kirjalle, koko on omituinen, kansi suorastaan typerä. Tai sitten tämä on sitä kulttuuria. Vällänkymöys kylddyyriin!
Douglas Coupland: Tuntematon sukupolvi. Tarinoita kiihtyvästä kulttuurista. Art House, 1992.