Olin jotenkin varma etten ehdi huhtikuussa lukea mitään. Kuun puoliväliin mennessä olen lukenut kaksi kirjaa. Tämä toinen on Helena Saarikosken Kateus, juoru, kiusaaminen - esseitä henkisestä yhteisöväkivallasta. Kun lainasin kirjan, en tiennyt että Helena Saarikoski on Pentti Saarikosken tytär. Olin kiinnostunut nimenomaan kirjan aiheista, en Saarikoskesta henkilönä. Saarikoski kertoo kirjassa esim. erään häneen kohdistuvan juorun, hänen lapsuudestaan ja isästään kehitetyn huhun, joka pantiin liikkeelle ensi käden tietona, ja millaista vahinkoa se sai, ja saa aikaan. Saarikoski tuo tähän kirjaansa nuo omat kokemuksensa Helsingin yliopistolla, ja kirjasta tulee hämmentävästi henkilökohtainen. Sitä en osannut odottaa, se hämmentää lukijaa, odotin ottavani käteen objektiivisen tutkimuksen aiheesta, mutta tässä olikin myös jotain enemmän.
Minusta tuntuu, että minun täytyy lukea tämä uudestaan.
Helena Saarikosken Kateus, juoru, kiusaaminen - esseitä henkisestä yhteisöväkivallasta. Nemo, 2006.