Maaliskuussa olen lukenut paljon. On ollut aikaa lukea sairaslomalla. Säät on olleet kauniit ja lämpimät, ihan ennätyslämpimät, mutta sairastelun takia en ole voinut erityisemmin liikkua. Joten kirjat on olleet seurana. Jotkut vähän parempaa seuraa, jotkut ei taas niin hyvää seuraa. Maaliskuun viimeinen kirja oli erittäin hyvää seuraa. Se oli Jonathan Coen Suljettu piiri. En ollut aikaisemmin lukenut Coeta, mutta kiinnostuin Hesarin lukupiirin kautta siitä. Hesarin arvostelukin oli hiukan ristiriitainen, mutta kuitenkin mielenkiinnon herättävä. En tiedä millainen Coen Konnien klubi on, joka on ilmestynyt tätä ennen, ja johon Suljettu piiri on jatko-osa, mutta Konnien klubia ei välttämättä tarvitse olla lukenut, vaan voi lukea suoraan tämän. Hirmu hyvä romaani, mutta jotenkin loppupuolella kirjaa tulee Coella kiire vetää langat yhteen. Onkohan Coe ajatellut, että kirjan sivumäärä karkaa käsistä. Sääli, olisihan hän voinut kirjoittaa kaksi kirjaa samaan vauhtiin. Paul Trotter on mielenkiintoinen poliittinen pyrkyri, jonka vaiheita olisi mielellään kyllä seurannut pitempäänkin. Kirjassa on yhteiskunnallinen pohjavire, ja sitä olisi saanut vedättää ja laajentaa mielestäni. Britanniassakin eletään mielenkiintoisia yhteiskunnallisia aikoja, nyt kun Blair on luopumassa pääministeriydestään.

"Me olemme kaikki liian tottuneita ottamaan asiat sellaisenaan. Enää ei ole jäljellä tutkivaa henkeä, meistä on tullut pelkkiä politiikan kuluttajia, jotka nielevät kaiken karvoineen päivineen."
Sopii näin eduskuntavaalien jälkeiseen tunnelmaan, ja käy mihin maahan tahansa nykyaikana.

"Koko systeemi on nykyään sovitettu pienen poliittisen vähemmistön mielen mukaiseksi. Vasemmisto on harpannut aimo askelen oikealle, oikeisto on ottanut pienen askelen vasemmalle, piiri on suljettu, ja kaikki muut saavat vetää käteen."
Jonathan Coe: Suljettu piiri. Tammen keltainen kirjasto 2004.