Helmikuun ensimmäinen kirja oli Hunter S Thompsonin Pelkoa ja inhoa Las Vegasissa:
 ( Hunter S. Thompson on hedonismin ylipappi ja gonzo-journalismin kummisetä. Häneltä on aiemmin julkaistu suomeksi Pelkoa ja inhoa Las Vegasissa (Loki 1999). Sammakko julkaisee Thompsonin kirjat Pelon valtakunta (syksy 2006) ja Helvetin Enkelit (kevät 2007).)
Suomentaja Arto Schroderus.
Jos olisin 15, tai 17 vuotta, tämä kirja olisi kova juttu. Nyt on siitä kaikesta jo liian kauan. Ja kirjan tapahtumistakin on liian kauan. Amerikka on muuttunut ihan eri maaksi kuin mitä se oli 70-luvun Hunter S. Thompsonille. 70-luku oli oikeastaan yllättävän avointa, erilaisuudelle oli paljon enemmän tilaa kuin mitä on nyt. Yksilöllisyys on nytkin muotia, mutta tulee olla "yksilöllinen" niin ettei ole kummallinen. Se tuottaa jotenkin vaikeuksia henkilökohtaisesti aina. Kirjan lopussa on henkilöluettelo, ja aineluettelo. Ne onkin tarpeen koska Hunter on niin sidoksissa hetkeen, yhteiskunnan ajankohtaisiin henkilöihin, ja tajunnan laajentajiin, että ilman luetteloa ei tiedä kenestä on kyse, ja mitä kyseinen henkilö mahtoi tehdä. Ja mitä kummia ne kaikki aineet ovatkaan. Tosin se ei välttämättä selviä edes luettelosta.