Usein aamuisin mietin, että onko tässä hommassa pienintäkään järjen hiventä. Pilkkopimeässä aamussa jäänkiiltävälle asfaltille ajelemaan töihin, henkensä kaupalla fillaroimaan, tekemään jotain josta ei nyt niin hirveästi ole kiinnostunut, mutta jota on pakko tehdä vain siksi, että jotain on syötäväkin, ja jossain asuttava. Palkkaorjuus vaikuttaa mielipuoliselta järjestelmältä. Mutta jos ihmisten mielipiteitä kysyy, vastaa hyvin moni, että niin sen pitää ollakin. Ei tule mieleenkään että olisi jotain vaihtoehtoja vallitsevalle järjestelmälle. Tätä ja yhteiskunnan tulevaisuutta pohtii myös Tapani Laustin Tienviittoja tulevaisuuteen.
"Oman aikamme ihmiset tuntevat sisimmässään, että kaikki ei ole elämässä kohdallaan. Niin kutsuttu markkinatalous pitää kuitenkin yhteiskunnallista keskustelua tiukasti otteessaan. Tästä talousjärjestelmästä on tullut oman aikamme suuri uskonto."
Sääli ettei näitä kirjoja lue ne, jotka asioista päättävät. Tai miksipä lukisivat, eliitille nykyinen elämän meno sopii kyllä. Mutta meille kaikille muille: kuinka kauan näin voi jatkaa? Pieni eliitti kerää kaiken hyödyn, ja suurin osa maailman väestöstä selviää miten kuten, jos selviää. Eivätkä ihmiset ole tyytyväisiä. Tämä kirja osuu vieläpä hyvään saumaan. Kun maailmanlaajuinen finanssikriisi ajaa pankkeja ja luottolaitoksia kurimuksiin, valtioitakin. Mutta aina rientää eliitti auttamaan, ja miljoonia, miljardeja löytyy pelastamaan hupenevia sijoituksia ja pörssipelureita. Miljoonia ei löydy kyllä silloin kun tavallinen ihminen on pulassa asuntolainoineen tai ihan vaan selvitäkseen uuteen  päivään. Yhteiskunnassa on tappiot sosialisoitu ja voitot yksityistetty, eikä kukaan kyseenalaista mitään. Mediakin vaikenee. Ovathan nekin pörssiyhtiöitä. "Vaikuttamisen mahdollisuudet heikentyvät nykyisestäänkin, kun globaalit pääomaa omistavat ja rahaa pyörittävät eliitit irtautuvat maakohtaisista kytkennöistään. Kansainvälisesti toimivat suuryhtiöt ovat entistäkin vähemmän kiinnostuneita työntekijöittensä sosiaalisesta hyvinvoinnista, saati sitten työpaikkojen pysyvyydestä." Palkkaorjan tehtävä on joustaa. Hiukankin asioita syvemmin pohtivan ihmisen kohtaa ajatus kaiken kestämättömyydestä. Kapitalismi tulee tiensä päähän nykymuodossaan väistämättä. Ympäristö, eikä ihminen kestä vaurauden kasaamista pienelle eliitille. Katainen voi olla brittilehdistön mielestä paras eurooppalainen valtionvarainministeri, mutta Katainen edustaa sitä pientä eliittiä, jonka ideologiaa suuri enemmistö on syystä tai toisesta joutunut noudattamaan. "Tietoisuus toisenlaisen yhteiskunnan, toisenlaisen elämän mahdollisuudesta elää aivan jokapäiväisen elämän pinnan alla. Ihmiset ymmärtävät joko tietoisesti tai vaistomaisesti, että siedettävässä yhteiskunnassa kansalaisten on voitava vaikuttaa mahdollisimman suuressa määrin omaan ja yhteisönsä elämään".
Nykydemokratia on eliitin demokratiaa. Eliitin, joka määrittelee sen mitä demokratia kulloinkin tarkottaa. "Läntisten demokratioiden ihmiset eivät enää luota lukemaansa, näkemäänsä ja kuulemaansa. Enemmän kuin koskaan he asettavat journalismin kyseenalaiseksi, erityisesti internetin avulla. He kysyvät, miksi suurimmasssa osassa uutisista käytetään lähteinä vallankäyttäjiä ja viitekehyksenä heidän etujaan. Miksi niin monet journalistit ovat vallan eivätkä ihmisten asialla?".
Kirja antaa valtavasti pohdittavaa, ja muutamia vaihtoehtojakin, mutta ei nosta mitään ylitse toisen, vaan jättää avoimeksi sen millaiseksi tulevaisuuden yhteiskunta voisi muuttua.
Tapani Lausti: Tienviittoja tulevaisuuteen. Like, 2008.