Luulin, että Saisio olisi tämän kirjavuoden viimeinen. Kirjastossa on useampi varaus, mutta jouluksi niistä ei ehtinyt yksikään. No, sitten piti siis keksiä jotain. Kirjakaapille mars. Olin lainannut Hunter S. Thompsonin rommipäiväkirjat jo aikapäiviä sitten. En vain saanut sitä aloitetuksi. Hunter on niin hullu, että se käy rasittavaksi. Hunter S. Thompson oli 22-vuotias vuonna 1959 kirjoittaessaan Rommipäiväkirjat. Kirja ilmestyi vuonna 1998. Ja hitsi vie, ihan yllätyin itsekin, tämähän oli hyvä kirja. Eikä läheskään aivan niin sekopäinen ja hermoonkäyvä kuin vaikka Pelkoa ja inhoa Las Vegasissa oli.
Juoni lyhykäisyydessään menee näin: Toimittaja Paul Kemp, Hunterin alter ego, matkustaa San Juaniin toimiakseen San Juanin englanninkielisen sanomalehden toimittajana. No, se oli se juoni. Mahtui yhteen lauseeseen. Heh.
"Pääasiassa", sanoin, "olen kyllästynyt olemaan surkimus - ihmisremora." Nauraa hörähdin. "Tiedätkö mikä remora on?"
Hän pudisti päätään.
"Ne ovat kaloja, joilla on pienet imukupit mahassaan", sanoin. "Ne kiinnittyvät niillä haihin - kun hai syö aterian, remora syö sen ruuantähteet".
Hunter S. Thompson: Rommipäiväkirja. Sammakko, 2007.