Suomentajan jälkisanat, jotka alkavat sivulta 206, pitäisivät olla tämän kirjan alkulehdillä. Olin niin pihalla koirista ja luudista, Opritsnikoista ja ruunista ja paljosta muusta. Hämmentyneenä luin tämän kirjan loppuun ja vasta noista suomentajan sanoista aukeni paljon mistä tässä on kysymys. Opritsnikat ovat valtion poliiseja eräänlainen venäjän gestapo, joka pitää vallanpitäjän, tsaarin puolia ja huolen siitä, että toisinajattelijat ja panettelijat, tai sellaisiksi epäillyt joutavat mennä. Taloja poltetaan, perheet häväistään, korkea-arvoisia virkamiehiä pudotetaan jalustoiltaan, vallassa on viidakon lait. Tai paremmin sanoen tsaarin lait. Takakansi kertoo, "Sorokinin satiiri yhdestä päivästä tulevaisuuden yhteiskunnassa nostaa esille venäläisen sielun tummat sävyt." Toivottavasti en joudu elämään tuossa tulevaisuudessa. Väkivallan, mielivallan, ahneuden ja irstailun tulevaisuudessa. Kirja on dystopia vuoden 2027 Venäjästä. Eurooppa on kuihtunut cyber-punkkareiden joutomaaksi, Yhdysvallat on entinen vihollinen, ja Kiina on väkevin liittolainen, kaupan ja kulttuurin keskus. Kauhea Sorokinin tulevaisuuden kuvaus.
"Sillä Moskova on koko Venäjän pää. Päässä on aivot. Yön tullen aivot väsyy. Unessaan ne laulaa merkillistä värssyä."
Vladimir Sorokin: 2027 Pyhän Venäjän palveluksessa. Like, 2008.