Mahtaakohan näin yöllä syntyä parempaa tekstiä kuin päiväaikaan? Läppärin virta on melko vähissä, mutta yritetään nyt ehtiä muutama rivi saada aikaan. Luettavana oli kummallinen kirja jälleen. Enkä taaskaan tarkoita kummallisella sitä, että kirja olisi huono. Mutta olin taas niin pihalla niin pihalla. Kirjan alussa tapahtuu raaka murha. Naisen ruumis löydetään teurastamolta julkeasti paloiteltuna. Odotin dekkaria. Mutta ei. Löyhästi asiat kietoutuu murhaan. Hetken jo luulin, ettei edes murha selvene. Ei tässä varsinaisesti selvene mikään. Enkä osaa sanoa kävikö kirjailijalle niin, että alun selkeästä ideasta juttu lähti luistamaan ihan johonkin toiseen suuntaan. Muuta syytä en osaa sanoa miksi tämä kirja on kirjoitettu. Kaikesta narinasta huolimatta kirja on ihan hyvä. En tunne kirjailijaa, en ole koskaan lukenut mitään häneltä aiemmin, enkä tiedä onko muita teoksia suomennettu.
"Itse asiassa näemme ja teemme joka päivä tietämättämme asioita viimeistä kertaa elämässämme, siis ilman että saamme tilaisuuden heittää hyvästit."
Hienosti sanottu.
Pablo Tusset: Sian nimeen. Sammakko, 2008.