Jestas mikä kirja taas osui kynsiin. Luulin, että nuoret naiset, seksi ja viivan vetäminen nokkaan olisi jo niin passé, niin last season, mutta ei. Sitä paitsi muistelen, että Frederic Beigbeder oli ihan hyvä kirjailija.  Tai onhan hän. Edellisestä kirjasta 24,99 € on tehty elokuvakin, jonka pitäisi tulla tänä syksynä elokuvateattereihin myös tänne Suomeen. Pokkariversio tuosta 24,99 kirjasta on muuten 8,99, kätevää. Mikä kirjan nimi oli alkuperäisesti? No, mitäpä siitä. Beigbeder on kyllä hyvä kirjoittaja. Kirjailija, joka on saanut potkut duunistaan, koska kirjoitti sellaisen kirjan, josta työnantaja ei pitänyt, ei voi olla ihan  kokonaan vailla katu-uskottavuutta. Mainostoimistomaailmassa tässä uudessakin romaanissa liikutaan. Mutta vaikka kirjan takateksti lupaa, että kyseessä on hulvattoman mielipuolinen satiiri, joka nauraa kauneuden diktaduurille ja nuoruuden tyrannialle, niin ihan se ei lupauksiaan täytä. Tämä oli ihan kauheaa moskaa sivulle 199 asti. Kyllä Beigbeder taitaa sanan käytön, ja sisältökin on paikka paikoin lupaava, ja ideologinen näkemyskin on jotain sellaista mille voin nyökytellä, mutta mutta mutta, mikä tässä mättää? "Yleismaailmallinen hedonismi luottaa samaan periaatteeseen kuin stalinistinen valta: valehtelijat liehittelevät typeryksiä." Voiko sitä nyt enää paljon paremmin sanoa? Se kuvaa täydellisesti tätä aikaa. Minua hiukka ärsyttää se länsimaalaisessa kirjallisuudessa, tai kulttuurissa levinnyt tapa puhua ja kuvata Venäjää. Venäjä kuvataan maana, joka on täynnä mahdollisuuksia keinottelijoille, valehtelijoille, mainosmiehille, varkaille ja itsensä myyjille. Mutta eikö niin ole kaikki kapitalistiset valtiot nykyää? Mitä ne muuta muka ovat? Miksi Venäjä olisi erilainen? Venäjän kapitalismin vika on vain se, että se on vielä kovin nuorta. "Ajattelin tämän olevan kehitysmaa, jossa on kulmikkaita Ladoja ruuhkaksi asti" (...) "En ole tavannut täällä kuin rikkaita ihmisiä, sillä minun työni on etsiä kauniita naisia ja kauniit naiset liikkuvat rikkaiden ihmisten seurassa, sellaisten joilla ei ole ladoja." Kirja on omistettu "minulle".
Miksi minulle tulee mieleen tästä kirjasta Big Brother? Ehkä kaikki ihmiset ovat nykyään samanlaisia kuin BB:n tyrkyt. Onkohan tässäkään kirjoituksessa mitään tolkkua?
Frédéric Beigbeder: Apua, anteeksi. Like, 2008.