Bukowskia jälleen kerran. Olen odottanut tätä Etelän vetelät -kirjaa pitkään. Taisi ihan pari vuotta olla kirjastossa varauksessa. Jostain syystä sen julkaiseminen vei aikaa. No nyt tämä novellikokoelma on kuitenkin tässä. Jos en olisi niin kauhean neuroottinen ja ahdistunut ihminen, tai ehkä juuri sen takia, haluaisin elää niinkuin Bukowski. Vapaus, täydellinen vapaus tehdä mitä haluaa, ja sitä mikä kiinnostaa, se on se viehätys mikä tässä vanhassa likaisessa miehessä piilee. Bukolla on tietysti ongelmiakin, ja ne ovat yleensä naiset ja viina. Tai ehkä toisessa järjestyksessä, viina ja naiset.
"No niin, minulla on monia ongelmia ja käsittääkseni monet niistä ovat omia luomuksiani. Minulla on ongelmia naisten, pelaamisen ja ihmisjoukkojen suhteen. Ja mitä suuremmasta porukasta on kyse, sitä suurempaa vastenmielisyyttä se minussa herättää. Minua sanotaan negatiiviseksi, synkäksi ja juroksi."
Bukon lyhytproosaa 60-luvulta ja 70-luvun alusta. Buko on rautaa.
Charles Bukowski: Etelän vetelät. Sammakko, 2008.