"Tapahtuuko niin vain minulle, Scout, vai tekeekö aika sinullekin temppuja?"
"Miten niin?" sanoin ja tökin kepillä vanhaa ikkunankarmia.
"Tuntuuko päivä sinusta yhä päivältä vai viuhahtaako se vain ohi? Eteneekö aika sinustakin liian nopeasti?"
"Kyllä kai. Luultavasti se on ajan henki. Kaikki nämä nykyiset koneemme. Kuten puhelinvastaajat ja videonauhurit. Aika romahtaa."
... Sanoin, että aika on yhteydessä tunteisiin. "Ehkä se on niin, että mitä enemmän tunteita kokee päivittäin, sitä pidemmältä aika vaikuttaa. Kun vanhenee, kokee vähemmän uusia asioita ja siksi aika tuntuu etenevän nopeammin."
"Kristus miten masentavaa", Kristy sanoi.

Kirjan takakansi kertoo, että "Jumalan jälkeen" on Douglas Couplandin ehkä koskettavin teos.
Ostin tämän kirjamessuilta huhtikuussa Sammakon pöydästä, eikä myyjä turhaan kehunut kirjaa. Silti kuitenkin, mietin miksi juuri Douglas Coupland on noussut niin suureen maineeseen yhdysvaltain nykykirjailijoista.
"Kun Jumala on mennyt ja viattomuus menetetty, mitä pyhää ja yhteisöllistä meillä on yltäkylläisytemme keskellä jäljellä?"
Douglas Coupland: Jumalan jälkeen. Sammakko, 2008.