"Oman luokkataustan esille tuominen on nyky-Suomessa useimmiten tabu. Ajatellaan, että koko kansa on meillä yhtä suurta keskiluokkaa". Näin kuvailee kansiteksti Katriina Järvisen ja Laura Kolben "Luokkaretkellä hyvinvointiyhteiskunnassa" kirjaa. Kirja on saanut hyvän vastaanoton, muistan lukeneeni hyvät arvostelut sekä Hesarista, Kansan Uutisista että Tiedonantajasta. Tunsin enemmän omakseni Katariina Järvisen tekstit. Samaistuin niihin heti, ja tiesin mistä hän puhuu. Järvisen tie on kulkenut tehdastyöläistaustaisen lapsuuden kautta akateemisiin piireihin. Kolbe on sitten näitä jo syntymästään parempiosaisia. Muistan kuinka joskus 80-luvulla meidän laitoksen amanuenssi sanoi, että "kaikkihan me ollaan yhdellä viivalla". Mitään yhtä viivaa ei ole ikinä ollutkaan. Me lähdetään kaikki tähän elämään erilaisilta viivoilta. Olen tehnyt jonkilaisen luokkaretken myös, tosin melko lyhyen, ja nykyään täytyy ihan miettiä, onko kyseessä luokkaretki ollenkaan, koska työn käsite on itsessään muuttunut niin paljon. Työläiseksi silti katson itseni, itse työ on vaan nyt tehtaan sijasta toimistossa, keskellä parempiosaisten akateemista maailmaa. Luokkaretkihän tämä ehkä tosiaan on, tosin en tiedä saanko itse osallistua, mutta katsoa saan.
Kolbe osasi ärsyttää minua ihan suunnattomasti. Tunnistan hänen tapansa kirjoittaa, hän on akateemisen sivistyksen läpitunkema, ja näen näitä tapauksia päivittäin niin paljon, että en osaa tuota opittua, ulkoistettua sivistyneisyyttä arvostaa. Kun sivistyksen pintaa raaputtaa, tulee sieltä vastaan vaikka mitä. Sibelius, promootiot, osakuntavuodet, sivistyneistö; Laura Kolbe on tehty niistä. En voi sille mitään, halveksin syvästi porvarin joutilasta todellisuutta. Muistan taannoin, vuosia sitten, olleeni eräässä karonkkatilaisuudessa. Olin kirjoittanut puhtaaksi ja avustanut väitöskirjan taulukoiden ja kuvien tekemisessä väittelijää, ja minut kutsuttiin sen vuoksi mukaan. Tilaisuudessa purjehdittiin viinilasi kädessä ja tutustuttiin ihmisiin sivistyneessä hengessä. Minua kohti tuli vanhempi rouvashenkilö, ja kysyi miksi minä olen siellä. Kerroin, ja hän huudahti "Puhtaaksikirjoittaja! Kaikkia se kutsuu mukaan." Se siitä sivistyksestä.
"Sosiologi Pierre Bourdieun mukaan vanhemmilla on ratkaiseva merkitys lapsen taloudellisen, sosiaalisen ja kulttuurisen pääoman kannalta. Synnymme olosuhteisiin, jotka antavat meille tietyt pelikortit yhteiskunnassa pärjäämiseen." Tässä ne ns. "samat viivat", joista työtoverini siis puhui. "Kirjaan haastatellut nuorimmasta vanhimpaan ovat pääsääntöisesti samoilla pätkätöiden markkinoilla. Vain harvalla on vakituinen työpaikka, useimmat tietävät työsopimuksensa jatkuvan ainakin vuoden loppuun." "Vielä joitakin aikoja sitten suhdanteet, raskaudet ja muut odottamattomat tekijät oli laskettu työnantajan riskeiksi. Nyt nämä riskit on siirretty työntekijöille. Mitä heikompi asema työntekijällä on - esimerkiksi nuori/nainen/sosiaalisesti epävarma/kouluttamaton - sen helpompi häntä on pitää reservinä. Yksilö on taipuvainen kokemaan tilanteensa oman lahjakkuutensa puutteeksi." Mikä Kolbella ja Järvisellä ainakin on yhteistä, niin molemmat tietävät kyllä akateemisen pätkätyön, ja millaista elämää se on. Samaistun siihen täysin, ja se on se tilanne missä elän nytkin. Kaikesta huolimatta, vaikka Kolbe kirjoittaakin hyvin, silti Järvinen tavoittaa jotain paljon koskettavampaa haastatelluissaan ja kirjoituksissaan. Tämä voi, niinkuin sanoin, johtua juuri siitä, että koen samaistuvani taustaltaan samanlaiseen Järviseen, kuin kultalusikka suussa syntyneeseen Kolbeen. "Luokat ovat suomalaisessa yhteiskunnassa yhä olemassa ja vahvistumassa" sanoo Järvinen. Tuloerot ja nykyinen yltiökapitalistinen järjestelmä jakaa ihmisiä niihin joilla on kaikkea yllinkyllin ja niihin, joilla ei ole mitään.
Täältä löydät Helsingin Sanomien juttua Järvisestä ja  kohtalon yhteydestä vanhempiin täältä
Ja lisää luokkaretkeä Hesarin sivuilta tuosta linkistä.
Järvinen et Kolbe ovat nyt avanneet Suomalaisen keskustelun luokkayhteiskunnasta, Ruotsissa vastaavaa keskustelua ovat käyneet mm. Karin Nielsen ja Susanna Alakoski.
Katariina Järvinen & Laura Kolbe: Luokkaretkellä hyvinvointiyhteiskunnassa: nykysukupolven kokemuksia tasa-arvosta. Kirjapaja, 2008.