Minun työkaverit ovat useimmat eläneet sellaisessa yhteiskunnassa, jossa arvostettiin ammattitaitoa ja sitoutuneisuutta työpaikkaan ja työhön. Minun ikäisille, ja nuoremmille, on tullut ihan uudet pelisäännöt. Siksi ehkä aiemman sukupolven on vaikea ymmärtää miten työtä ei tahdo löytyä, varsinkin kun nyt niin paljon puhutaan työvoimapulasta. Todellisuudessahan ei ole olemassa mitään työvoimapulaa. Euroopassa on paljon työttömiä, ei yksinomaan Suomessa, mutta kun heidän työpanos ei kelpaa. Ei ole oikeanlaista osaamista, eikä ole aikaa heille sitä opettaa. Yritysten pitäisi saada kaikki valmiina, ei ole aikaa perehtyä mihinkään. Työntekijän pitää olla joustava ja sujuva kuin konsultti. Ja kun työ yhdessä paikassa loppuu, vaihdetaan työ sujuvasti toiseen (jos sattuu löytymään), ja aloitetaan taas kaikki alusta. Kaikki on luotava uudestaan, oppiminen, ympäristö, työ ja työtovereiden tunteminen. Ihmisten kokemusta työstä, tai elämästä, leimaa hyödyttömyys, ja sitä vastaan pitää taistella. Kaikki joutuvat kokemaan uhan jäädä ajelehtimaan. "Ihminen kokee itsensä hyödylliseksi voidessaan antaa jotakin, jolla on muille merkitystä. Kun hyödyttömyys on vallannut alaa poliittisessa taloudessa, voisi ajatella, että ihmiset voisivat kompensoida hyödyllisyysvajettaan kansalaisyhteiskunnan epävirallisten suhteiden piirissä."  Siihenhän tämä nykyinen politiikka tähtää, valtion velvoitteita ajetaan alas. Päätöksenteko liukuu yrityksille pois poliitikkojen ulottumattomiin. Valtion osa heikkenee, ihmiset kokevat turvattomuutta, voimattomuutta, ahdistusta siitä, etteivät voi vaikuttaa asioihin. Demokratian perusedellytys on että kansalaiset ovat valmiita näkemään hiukan vaivaa ymmärtääkseen, kuinka maailma heidän ympärillään toimii. Mutta kaikki muuttuu koko ajan, talous määrittelee politiikan, tietoa tulee niin paljon, ettei ihmiset ehdi sitä ymmärtämään. Päätöksenteko karkaa ulottumattomiin ja vaikuttaminen asioihin on vaikeaa. Tiedon tulva passivoittaa, ja ylikuormitus synnyttää sitoutumattomuutta.
Hengästyn ihan itsekin tätä kirjoittaessani. Olen vain huolissani siitä, mihin me olemme menossa. Olen huolissani demokratian tilasta. Jyväskylästä löytyy niin mainioita esimerkkejä. Viime viikolla, ennen pääsiäistä, Jyväskylän kaupunginjohtaja ja apulaisjohtaja julkaisivat kirjoituksen paikallisessa lehdessä, jossa he vetosivat, että uudesta turvevoimalasta ei enää valitettaisi. Valittaminen kun aiheuttaa niin paljon kustannuksia, ja päätöksethän on siitä tehty demokraattisesti. En tiedä itkeäkö vaiko nauraa. Valitusoikeus on demokratiaa.  "Demokratiassa jokaisella kansalaisella tulee olla oikeus ajatella ääneen ja käydä keskusteluja, olipa hän asiantuntija tai ei. Myöskään hyödyllisyys ja käytännöllisyyden vaatimusten ei saa antaa sanella: silloin painottuu se mitä jo on, sen sijaan mitä voisi olla".
Richard Sennett: Uuden kapitalismin kulttuuri. Vastapaino 2007.