Kesäloman ensimmäinen päivä. Ihanaa. En aio pyöräillä enkä istua koneen ääressä, teen jotain muuta. Otan aurinkoa, syön, nukun ja luen. Sitä seuraavat neljä viikkoa. Työrupeaman kevätlukukauden päätteeksi käpälissä oli Outi Nyytäjän Menestys ja moraali. Olin siitä sen alkumetreillä melko innoissani, kadotin kiinnostukseni jossain kirjan puolivälissä, kun Outin ajatukset ja kirjoittelu oli enemmän Ranskaa kuin Suomea koskevia. Jari Sarasvuo -kritiikki ihan nauratti, Outi on kyllä mainio kirjoittaja.
Löysin kirjasta joitakin hyviä vinkkejäkin, mm. Guy Debordin Spektaakkelin yhteiskunta. Kumma miten niin monet ihmiset näkevät mihin tälläinen yltiökapitalismi ja neoliberalismi ihmistä vie, mutta kuka sille voisi jotain? Kuka voisi muuttaa kurssin? Niinkuin Arto Salminen totesi, solidaarisuutta on enää vain sivistyssanakirjassa.
Kirjan alkupuoli kertoo enemmän menestyksestä, ja miten sen valmentajien ja stailaamisen ja herraties ties minkä avulla voi saavuttaa, jos hyvin sattuu. Se kiinnosti minua enemmän kuin loppupuolen pohdiskelu siirtolaisuudesta, rasismista tai Ranskan lähiömellakoista. En tarkoita etteivätkö ne olisi erittäin tärkeitä asioita, ne vain koskettivat henkilökohtaisesti vähemmän. Enemmän on pinnalla se, mitä kaikkia temppuja työnhakija joutuu tekemään, ja miten ihmistä vaivaa omnipotenssi, miten opetetaan elämänhallintaa (niinkuin sitä voisi hallita), tai miten huono-osaisuuskin on muka vain valintakysymys.
Tästä aiheesta on seuraavakin kirja, Barbara Ehrenreichtin Petetty keskiluokka. Mutta siitä myöhemmin lisää.
Niin, ja tasan tarkkaan en aio olla positiivinen, aion täst' edeskin olla ihan vaan tavallisen negatiivinen rähisijä jos tilanne sen vaatii.
Outi Nyytäjä: Menestys ja moraali. Minerva 2007.