Suomessa on yli 600000 ihmistä, jotka voidaan lukea köyhiksi, ja samaan aikaan tämä maa elää menestyskauttaan, rikkaampana kuin koskaan. Yhtä aikaa menestyksen kanssa maassamme on lukuisia ihmisiä työttömänä, ja EK ja muut herrat puhuvat silti työvoimapulasta.Voidaan tietysti miettiä onko kyse tosiaan työvoimapulasta, vaan vain pula ihmisistä, jotka suostuvat tekemään töitä niillä pienillä palkoilla joita olisi tarjolla, tai niillä ehdoilla. Tai onko tarkoitus ajaa ihmisiä tilanteeseen jossa on pakko vastaanottaa se pienipalkkainen työ, jolla ei tule toimeen? Onko tarkoitus lopulta romuttaa ammattiyhdistysliike, joka nyt on antanut enemmän ja enemmän tilaa työnantajalle ja suostunut sen uhkavaatimuksiin? Yhtä aikaa vaurastumisen kanssa sosiaaliturvaa ja hyvinvointivaltiota ajetaan ahtaammalle ja ahtaammalle. Se ei uhkaa niitä, jotka työllään pärjää, mutta se kaventaa koko ajan niiden ihmisten asemaa ja toimeentuloa, joille yhteiskunnan apu on elintärkeää.
Yhdysvalloissa, joissa kaikki on suurempaa, on myös eriarvoisuus suurempaa. Mutta Suomi on hyvä oppilas. Tällä menolla voisi odottaa, että saavutamme yhdysvaltain tason vuosikymmenessä, jos sosiaaliturvan romuttamiseen on kanttia. Näin vaalien allahan kaikki ovat huolestuneita opiskelijoista, työttömistä, eläkeläisistä ja sairaista. Vaalien jälkeen voimme odottaa kaiken palautuvan ennalleen ja sama meno jatkuu.
Barbara Ehrenreich on tietysti vain yksi hyväosainen, joka lähti extreme matkalle pienipalkkaisen naisen elämään. Suurta ahdistusta ei tarvinnut tuntea, koska, lopulta, eihän se hänen elämäänsä ollut, hän voi trippinsä jälkeen aina palata sen paremman 20 %:n väestönosan elämään. Mutta hyvä silti, että hän lähti. Tällä kirjalla hän nosti matalapalkkaisten naisten osan ainakin hetkeksi suuren median kiinnostuksen kohteeksi. En tiedä onko mikään muuttunut, en usko, mutta keskustelua ainakin syntyi. Barbara tiedostaa olevansa etuoikeutettu ja kuuluvansa "akateemis-liikkeenjohdolliseen luokkaan" kuten hän sitä parempaa 20 % väestöstä nimittää.
Tämän kirjan pitäisi, yhdessä Noam Chomskyn kanssa, olla osa peruskoulun pakollista oppimäärää.
Barbara Ehrenreich: Nälkäpalkalla. WSOY, 2003.